Pian toisen maailmansodan päättymisen jälkeen alkanut ja 1980-luvun lopussa päättynyt konflikti vaikuttaa kuitenkin yhä niin merkittävästi siihen, millainen maailma on tänä päivänä, että teemaa on hyvä yhä uudestaan käsitellä tietokirjallisuudessa.

Tänä keväänä ilmestynyt sotahistorian emeritusprofessori Ohto Mannisen uutuusteos tarkastelee kylmää sotaa niin Suomesta kuin maailmaltakin haettujen tapausesimerkkien kautta.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja esimerkit hyvin valittu. Jonkinlaista yhteenvetolukua siitä, miltä kylmän sodan kausi nyt vuosikymmeniä myöhemmin sotahistorian asiantuntijan silmin kokonaisuutena näyttää, jää tosin kaipaamaan.

Tästä seurasi kyky myös neuvotella ja ajoittain liennyttää välejä. Tätä taitoa aitoon dialogiin tarvittaisiin myös nykyisessä maailmanajassa.

MANNISEN TEOKSESSA on useita mielenkiintoisia anekdootteja Suomen kylmän sodan vuosilta ja myös uutta tietoa.

Aiemmin ei ole ollut esillä se, että Suomen puolustusvoimat nosti valmiutta joulukuussa 1958 niin sanotun yöpakkaskriisin aikana, kun Neuvostoliitto yhteistyössä Suomen äärivasemmiston kanssa painosti K. A. Fagerholmin laajapohjaista hallitusta eroamaan.

Mannisen mukaan pääesikunnan operaatio-osaston aloitteesta Helsinkiin muodostettiin poikkeusesikunta, jota johti sotilaspiirin päällikkö eversti Toivo Luukko. Esikunnan toimintakeskus sijaitsi Postitalon ylimmässä kerroksessa, josta pystyi valvomaan tilannetta Eduskuntatalon ympäristössä.

Ohto Manninen. KUVA PETRI MAST

Mannisen mukaan myös laivaston aluksia oli tuolloin pääkaupungin lähettyvillä tosiasiassa valmiudessa puuttumaan peliin, jos yritystä aiheuttaa vakavia levottomuuksia Helsingissä olisi ilmennyt.

Kuten tunnettua yhteenottoja ei syntynyt, vaikka Fagerholmin hallitus erosi Neuvostoliiton poliittisen painostuksen takia.

SYKSYN 1961 niin sanotun ”noottikriisin” osalta Manninen käsittelee puolustusvoimien reaktioita Neuvostoliiton vaatimiin YYA-sopimus konsultaatioihin.

Kuten tunnettua kriisi johti merkittäviin asehankintoihin Neuvostoliitosta. Suomen kytkeminen lähempään puolustusyhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa onnistuttiin kuitenkin estämään.

Kesällä 1978 Neuvostoliiton puolustusministeri Dimitri Ustinovin Suomen vierailun aikana nähtiin koko kylmän sodan kauden vakavin painostusyritys saada Suomen puolustusvoimat järjestämään yhteiset sotaharjoitukset Neuvostoliiton kanssa.

Kun Ustinov yritti ottaa harjoitukset esille vieraillessaan Kekkosen luona, presidentti teki varsin perisuomalaisen väistöliikkeen ja sanoi, että nyt lähdetään saunaan.

Ohto Mannisen mukaan väistelylinjaa jatkettiin Neuvostoliiton kaatumiseen saakka, eikä Suomi laatinut yhteisiä sotasuunnitelmia Neuvostoliiton kanssa.

SUOMEN kylmän sodan aikana koko maailman valokeilaan nostaneita tapauksia ei ollut kovin montaa.

Tunnetuin lienee saksalaisen 18-vuotiaan Mathias Rustin lento Helsingin Malmin kentältä Cessna pienkoneella Moskovan Punaiselle torille.

Mannisen mukaan on mahdollista, että kyseessä ei ollut vain yhden nuoren miehen päähänpisto, vaan lento oli suunniteltu yhteistyössä läntisten tiedustelupalveluiden kanssa, mutta asiasta ei ole täyttä varmuutta.